Kukaan tuskin on voinut välttyä kuulemasta Frankensteinista. Alun perin Mary Shelleyn kirjoittamasta kirjasta on tehty lukuisia elokuvafilmatisointeja. Itse en tosin muista nähneeni yhtään. Jokin hämärä mielikuva minulla on lapsuudesta ja mustavalkoisesta Frankensteinista, mutta en muista oliko kyseessä elokuva vai jokin muu tekele.


1701181.jpg


Perusasetelma on varmasti myös kaikille tuttu: tiedemies Frankenstein luo uuden elämän valmistamaansa ruumiiseen. Luomus on suurikokoinen ja iljettävän ruma. Sen takia hänen sopeutuminen ympäristöön on mahdotonta: pelottava ja luonnoton ulkomuoto saavat kaikki hänen kohtaamansa ihmiset pelonsekaisen raivon valtaan.

Kirja alkaa kirjeillä, joita laivan kapteeni kirjoittaa sisarelleen. Kohtalo kuljettaa Frankenstainin hänen alukselleen ja siitä alkaa Frankensteinin kertomana tämä tarina. Tarinassa uusi ”Adam” saa myös puheenvuoron ja kertoo elämänkaarensa omasta näkökulmastaan.

Kirja on sävyltään aikaansa sopien pateettinen ja täynnä pohdiskelua. Itse asiassa moraalisen pohdinnan osuus kirjassa on keskeistä ja sitä jäin itsekin pohtimaan suljettuani kirjan. Tietyllä tasolla tunnen valtavaa sympatiaa ”Adamia” kohtaan, jota kirjassa kutsutaan usein demoniksi. Mikä olisi ollut hänen oikeutensa, kun hänet luonnonvastaisesti pakotettiin syntymään? Entä mikä olisi Frankensteinin ollut velvollisuus?

Hyvää kirjassa on myös, ettei se nykyajan tyyliin tee niin selkeää jakoa hyvän ja pahan välille. Nykyajan eräs ”trendi” tuntuu olevan näiden esittäminen ääripäinä, kun taas lähempänä todellisuutta on se, että kaikissa meissä on molempia: sekä hyvää että pahaa – vain mittasuhteet vaihtelevat.

Kannatti lukea.