Tätä kirjaa olen jonkin aikaa havitellut, mutta vasta nyt sain sen aikaiseksi ostaa. Tai oikeastaan se tuli paljousalennuksena, kun liitin avopuolisoni erääseen kirjakerhoon, josta itse erosin keväällä (koska lähettivät kuukaudenkirjaa, vaikka olin sen perunut).

 

Eppu Nuotio: Musta

 

 

811681.jpg

 

 

Olen lukenut kirjaa nyt jopa kaksi sivua, joten mielipidettä ei vielä ole. Tuttuun tapaan heittelen kommentteja edistyessäni. Juonipaljastuksia en täällä jakele, joten ei ole pelkoa että pilaan jonkun toisen mahdollisen lukunautinnon.

Jos olet lukenut tämän kirjan, niin kuulisin mielelläni sinun mielipiteesi siitä. Mutta älä kuitenkaan niitä juonikäänteitä paljasta!


Takakansi:

Kuin moderni maalaus. Siirtyessään sängystä kauemmas hän näki itsensä maalauksen mallina. Näki veriset vaatteensa, ja repeytyneen oikean hihan. Hän alkoi laulaa. Hänen äänensä virtasi huoneeseen ja kumarsi kuolemalle. Ei anteeksi pyydellen, vaan liittolaisuuden merkiksi. "Bye, bye-bye baby, bye-bye. So long, honey, so long." Hän sulki oven. Hansikaskäsi ei jättänyt sormenjälkiä.

Viimeisillään raskaana olleen, humaanina tunnetun papin raaka murha Käkelän kirkkoherranvirastossa sähköistää Yleisradion Lounais-Suomen pienen toimituksen ja nousee valtakunnan ykkösuutiseksi.
Henkilökohtaiset syyt ajavat nuoren mustaihoisen naistoimittajan tutkimaan tapausta omin päin. Aivan liian myöhään Pii tajuaa, kuinka vaarallisille vesille tutkimukset häntä johtavat.

Väliaikakommentti 11.8. klo. 11:30

Nyt olen edennyt Mustassa sen verran pitkälle, että ainakin kirjoittajan tyyli on tullut tutuksi. Nuotio kirjoittaa aika tiiviisti, kuvailevia täytesanoja ei juuri ole. Varmastikin tästä syystä kirja etenee aika nopealla tempolla ja vie mukanaan.

Minua hiukan häiritsee dialogien puhekielisyys. Se ei välttämättä ole miinus itse kirjalle tai kirjailijalle. Kenties se on vain minun ongelma, koska olen tottunut - ja pidän - kirjakielisestä tekstistä romaaneissa.

Puhekielisyys ei kuitenkaan ole niin häiritsevää, että se haittaisi itse lukemista. Kirjan henkilöt vaikuttavat tämän takia minusta vähän naiiveilta ja yksinkertaisilta. Tämäkin tietenkin on makuasia.

Loppukommentti 14.8.

Perun vähän kritiikkiäni dialogien puhekielisyydestä: Aloin pitää siitä kirjan edetessä, kun totuin siihen. Dialogit olivat räväkkiä ja huumorillisia. Kirjassa tosiaan viljellään mustaa huumoria. Ei mennä kuitenkaan mauttomuuksien puolelle.

Loppuratkaisu oli hieman pliisu mielestäni: ennalta-arvattava ja kliseinen. Kokonaisuutena Musta kyllä oli lukemisen arvoinen ja voin suositella muillekin. Ehdottomasti täytyy myös lukea sen jatko-osa, Kosto. Tuimalle kiitos siitä, että vinkkasi jatko-osan olemassaolosta!