374054.jpg

 

Murskattu Tang-hevonen, joka sijoittuu Göteborgiin. Kirja aloittaa Turstenin poliisisarjan, jossa pääosassa häärii ylikonstaapeli Irene Huss. Irene on mielestäni vähän "hössö" ja impulsiivinen. En tarkoita tätä huonona asiana, välttämättä. Mutta minä en samastuisi häneen niin kuin en tosin moneen muuhunkaan. Kuitenkin Huss jää aika pinnalliseksi henkilöhahmoksi.

 

En tosin ole lukenut kirjaa vielä kokonaan (olen sivulla 291), joten jätettäköön syvemmät luonne- ja muut analyysit tuonnemmaksi. Ehkäpä Turstenin kirjoja ei kannata lukea heti Mankellin perään. Siinä missä Mankell on hyvin aito ja kielellisestikin kaunis ja toisinaan pohtiva, ei Tursten mielestäni kykene samaan.

 

Turstenin kirjoja on kehuttu myös yhteiskuntakriittisiksi. Minä en ainakaan vielä ole saanut lukea kovin syvällistä kritiikkiä. Mutta pidetäänpä nyt mielessä, että kyseessä on kuitenkin poliisijännäri eikä mikään poliittinen asiakirja.

 

 

Kirjan takakansi:

 

Kukaan ei nähnyt, kun mies putosi halki pimeän, marraskuisen yön. Richard von Knecht osui raskaasti tömähtäen sateesta märkään mukulakiviseen jalkakäytävään. Tapaus vaikuttaa aluksi itsemurhalta, mutta rikostarkastaja Irene Huss joutuu pian keskelle Göteborgin varakkaan yläluokan mutkikkaita ihmissuhteita ja pääsee lopulta ovelan, lisää verta vaativan murhaajan jäljille.

Palkittu, lukijoiden ja kriitikoiden yhtä lailla kehuma esikoisteos Murskattu tang-hevonen aloittaa rikostarkastaja Irene Hussin tutkimuksista kertovan kirjasarjan. Parhaan pohjoismaisen rikosromaanitradition mukaan Irene Huss -kirjoissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.

 

 

Muuten, tuota perheen yhdistämistä työhön kirjassa on kyllä käsitelty, sillä Irenellä on kaksostytöt ja aviomies. Lapset ovat teini-ikäisiä ja aviomies on ammatiltaan kokki. Irenen perhe-elämää on kuitenkin sivuttu toistaiseksi vain aika pinnallisesti. Mutta ehkäpä tämä kirja on vasta johdatusta. Tanghevonenhan on sarjan ensimmäinen osa.

 

Yökierto ja Tatuoitu torso odottavat hyllyssä kunhan saan tämän luettua. Taidan tosin pitää pienen tauon Irenestä Tangin jälkeen ja hemmotella itseäni jollakin muulla kirjalla.

 

Väliaikakommentti:

 

Enää sata sivua jäljellä, onneksi. Jostain syystä tämä kirja ei vain uppoa minuun. Toivon, että saisin pian luettua sen loppuun, että pääsisin lukemaan jotain muuta. Ehkä kirja ei ole huono, mutta minun tyyliseni se ei ole.

 

En kuitenkaan viitsi jättää tätä kesken, koska olen päässyt jo loppusuoralle. Kyllä minua loppuratkaisu toki kiinnostaakin ja urheasti aion joskus lukea nuo kaksi muuta Turstenin Irene Huss -kirjaa, mutta en ihan heti.

 

Loppukommentti tulee, vaikka kirjaa ei ole luettu.

 

kolmisenkymmentä sivua jäljellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että enää selvitellään vain motiiveja ja yleisiä sattumuksia. Kirja ei vain sytytä. Olen iloinen siitä, että se kohta loppuu.

Jännitystä tästä kirjasta on turha odottaa: kirja ei nimittäin ole ollenkaan jännittävä - ei missään kohdin. Jonkin verran kirjassa yritetään viljellä huumoria ja hauskoja dialogeja, mutta ne jäävät kyllä mielestäni aika surkeiksi yrityksiksi.

Miksi kirjan nimi on murskattu Tang-hevonen? Se ei ole oikein selvinnyt, vaikka tang-hevosesta kyllä on ollut parissa lauseessa puhetta. En tiedä, viitsinkö edes loppukomenttia kirjoittaa enää. Eiköhän tämä ollut tässä. Ellei sitten jotain yllättävää vielä ilmaannu, mitä siis suuresti epäilen.

Kenties saatan tulla kertomaan, miksi kirjan nimi on murskattu Tang-hevonen mikäli se siis edes selviää viimeisessä kolmessakymmenessä sivussa.

Loppukommentti nyt, kun kirja on luettu:

Ei selvinnyt. Siis miksi kirjan nimi on Murskattu Tang-hevonen. Yhtä hyvin kirjan nimi olisi voinut olla mikä tahansa muu.