En ole romanttisen draaman – tai yleensäkään romantiikan – ystävä, joten kenties siinä eräs syy, miksi en pitänyt ollenkaan Brokeback mountainista. En kuitenkaan usko, että antiromanttisuuteni on ainoa syy elokuvan huonouteen. Vaaditaan siihen nimittäin vähän muutakin, otaksuisin. Esimerkiksi erittäin ohut juoni, joka on toteutettu vielä ohuemmin.

Katsoin elokuvan ainoastaan siksi, että ajattelin sen tarjoavan jotakin uutta ja erilaista iänikuisten samalta tuntuvien kliseisten romanttisten juonien sijasta. No, juoni periaatteessa onkin sitä samaa vanhaa tavaraa, mutta uusi höystö on rakkauden puhkeaminen kahden miehen välille. Ei siis (vielä) kovin kaluttu aihe elokuvamaailmassa, vaikka noin yleisesti ottaen homot ja lesbot on jo julkisuudessa päästetty kaapeistaan televisioon.

Ensimmäisen miinuksen elokuva saa epäuskottavuudesta. Jokainen elokuvan nähnyt saattaa ihmetellä karjanajossa roihahtavaa rakkautta, kun kumpikaan ilmeisesti ei ole ainakaan tiedostanut olevansa seksuaalisesti samaan sukupuoleen suuntautunut – ennen kuin siis vasta toistensa tavatessaan.

Tietenkään katsoja ei voi olla varma, onko päähenkilöillä ollut aiemmin seksisuhteita saman sukupuolen kanssa, mutta ainakin toisen päähenkilön käytöksestä elokuvassa voisi päätellä, ettei hänellä ainakaan ole – liekö edes ajatellut sellaista asiaa. Yleensä seksuaalisen identiteetin ollessa muu kuin vallitseva eli "heteromainen", käydään varmasti usein mielessä valtava kriisi. Ei se ole mikään helppo asia, vaan vaatii varmaankin syvää itsetutkiskelua ja voimaa ja itsetuntoa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

Toinen miinus tulee siitä juonesta. Oikeastaan siitä olisi voinut antaa jo ensimmäisen miinuksen, sillä juoni kuitenkin on aika oleellinen osa elokuvaa. Olkoon se nyt kuitenkin toinen miinus, sillä en jaksa enää muuttaa tekstin järjestystä tässä kirjoituksessa. Juoni oli köykäinen ja kaiken lisäksi aika huonosti toteutettu. Lisäksi tuli tunne, että elokuvassa oli paljon turhaa pitkitystä. Pitkitystä, että siitä saadaan elokuvan pituinen.  

Toisiinsa rakastuneet miehet menevät tahoillaan naimisiin ja saavat lapsia. Salaa vaimoiltaan he kuitenkin tapaavat vuorilla. "Mennään kalaan", vaimoille sanotaan. Joopa joo. Yhteenkään elokuvan henkilöön ei synny suhdetta. Tarkoitan, että hyvässä elokuvassa katsojalle syntyy näyttelijään ja/tai näyttelijöihin tunneside: jännitetään näyttelijän puolesta ja siitä, miten käy. Eletään mukana. Brokebackissa minulle oli yhdentekevää, miten kenellekin käy, koska kaikki henkilöt jäivät etäisiksi. Tästä se kolmas miinus.

Neljäs miinus voisi tulla vaikkapa siitä, että elokuva on pitkästyttävä. Vain ankaran itsesuggestion avulla kykenin sen katsomaan loppuun. Parasta elokuvassa oli, kun se loppui. Itse loppu oli nopeasti kyhätty klisee. En kerro sitä tässä, etten mahdollisesti pilaa jonkun elokuvaa näkemättömän katselunautintoa (mikäli sellaisesta voidaan tämän elokuvan yhteydessä puhua).