Virpi Hämeen-Anttila:
Kolmastoista lapsi




Tartuin tähän kirjaan Tuimalta saamani vinkin perusteella. En ole aiemmin lukenut yhtäkään Hämeen-Anttilan kirjaa.



1406566.jpg


"Sillä aikaa kun pianistidiiva Tea Arola-Pozzuoli on purjehtinut maailman konserttilavoilla, hänen tyttärestään Johanna Halmeesta on tullut näyttelijä ja pojastaan Joakim Beckistä sitoutumiskyvytön, kriisialueita kiertävä ulkomaantoimittaja. Isovanhempien huostassa kasvaneille lapsille läheisin on kuitenkin äidin entinen miesystävä Ilkka Nevalainen, muuttolintuja tutkiva herkkä biologi."

 

Komastoista lapsi olikin positiivinen yllätys. Kirjan kieleen sisälle pääseminen vei hetken, sillä olen aika tottumaton lukemaan muuta kuin kirjakieltä. Tekstin soljuvuus kuitenkin imaisi nopeasti mukaansa ja havaitsin, että kirjaa oli vaikea päästää käsistä. Se tuli siis todella ahmittua.

Vaikka kirja on minusta perussävyltään jokseenkin alakuloinen, niin Hämeen-Anttila on ujuttanut mukaan kuitenkin melko lailla huumoria - lämmintä ja mustaa. Erityisesti mieleen painui kohtaus, jossa Joakim käy sairaalassa tapaamassa iäkästä ja dementoitunutta isoäitiään. Isoäidin vuoteella käydään varsin herkullinen monologi, joka kaikessa karuudessaan ja katkeruudessaan on jollakin tapaa huvittava.

Jäin pohtimaan nimen merkityksellisyyttä kirjaan tarttumista ajatellen.

Kolmastoista lapsi ei mielestäni nimenä vaikuttanut järin houkuttelevalta, mutta kun sen merkitys selvisi, on nimikin aivan ymmärrettävä. Ehkä en kuitenkaan olisi noteerannut kirjaa ilman suositusta vain nimen perusteella. Joten hyvä, että sitä suositeltiin!

Haluan ehdottomasti lukea muitakin Hämeen-Anttilan kirjoja. Suosituksia, mistä jatkaa?