lauantai, 4. lokakuu 2008

Muutto

Vuodatuksen tökkimisestä - ja eräistä muistakin syistä - johtuen Mainoskatko muuttaa Bloggeriin.

UUSI OSOITE:

http://mainoskatko.blogspot.com/

Aion siirrellä noita vanhoja kirja-arvioita bloggeriin kunhan jaksan. Muuten kaikki säilyy ennallaan.

Jos olet tilaaja (blogilistalta), siirryt automaattisesti uuteen osoitteeseen, joten sinun ei tarvitse tehdä mitään.

TERVETULOA!!!


lauantai, 27. syyskuu 2008

Lasi maitoa, kiitos

Herbjorg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos



1940513.jpg

 

Kirja kertoo 15-vuotiaasta Liettuassa asuvasta venäläissyntyisestä Dortesta. Dorte asuu köyhissä oloissa äitinsä ja sisarensa kanssa. Rahapula ja puute on jokapäiväistä ja Dortella on hirmuinen halu auttaa perhettään.

 

Tilaisuus tulee, kun häntä houkutellaan lähtemään Tukholmaan tarjoilijaksi. Hänelle luvataan, että saa siellä muutamassa kuukaudessa tienattua sen verran kuin useassa vuodessa Liettuassa. Dorte tarttuu tilaisuuteen ja lähtee salaa, hyvästejä jättämättä.

 

Tietenkään kyseessä ei ole tarjoilijatyö, vaan seksipalvelut. Naiivi Dorte on astunut ansaan, josta ei niin vain pyristellä pois. Norjalainen Tom ostaa Dorten ja siten hän päätyy seksiorjaksi Norjaan.

 

Wassmo onnistuu kuvaamaan taitavasti kielitaidottoman, nuoren Dorten tuntemuksia kaiken uuden ja pelottavan kourissa. Luonnollisesti kirjassa on koskettavia ja kuvottaviakin kohtia, mutta Wassmo kirjoittaa niistä taiten sortumatta väkivallalla mässäilyyn.

 

Keskiössä on myös Dorten ja hänen jo edesmenneen isänsä suhde. Dorte pakenee tapahtumia sisäänpäin, ajattelemalla omaisiaan, isäänsä. Nämä kohtaukset ovat todella kauniisti kuvattu – kuten oikeastaan kaikki tässä kirjassa.

 

Voiko tällaisella kirjalla olla onnellista loppua, mietin, sillä lukematta on vielä noin 150 sivua. Äkkiseltään voisi luulla kirjan yleistunnelmaa ahdistavaksi, mutta itse en koe sitä ihan niin. Dorten ehkä nuoruudesta kumpuava sinisilmäisyys ja optimismi ovat kantava voima.

 

Loppukommentti


Wassmo ei tyydy helppoihin ratkaisuihin kirjan edetessäkään. Näennäisesti yksinkertaiset ratkaisut eivät ole yksinkertaisia kaikille ja siksi niitä ei vain voi tehdä. Tällä tiedolla ja tällä kokemuksella kenties voisi, mutta entäpä teinityttö, joka on revitty juuriltaan, kuljetettu toiseen maahan, raiskattu ja pahoinpidelty ja pakotettu myymään kehoaan – millainen kuva hänelle on muodostunut elämästä?

 

Uhkaukset, pakottaminen, eristäminen ja väkivallan uhka ovat tehokkaita keinoja nitistämänään kenet tahansa. Avun vastaanottaminen ei ole mitenkään yksiselitteinen asia. Sen takia se on melkein helpompi kieltää kuin ottaa vastaan.

 

Kirjan loppu jättää paljon tulkinnanvaraa. Muunlainen loppu olisikin ollut klisee. Koskettava kirja – suosittelen todella!


perjantai, 26. syyskuu 2008

Suojelusenkeli nimeltä Lipponen

Lupasin Susulle arvioida hänen novellikokoelmansa, Toinen painos, novelli novellilta kunhan sen saan luettua. Minulla on tällä hetkellä eräs toinen kirja kesken, mutta luinpa siinä välissä kuitenkin ensimmäisen novellin.



 

Suojelusenkeli nimeltä Lipponen



1937662.jpg

 

Jostain syystä jokin kirjan asetelmassa toi mieleeni erään Arto Paasilinnan teoksen. En muista kirjan nimeä, mutta se ei nyt olekaan oleellista. Suojelusenkeli nimeltä Lipposessa on kuivaa huumoria, joka sopii novellin teemaan ja tunnelmaan. Se ei ole mikään riemukas novelli, vaan tavallaan eräänlainen selviytymistarina.

 

Outi on vaipunut masennukseen läheisen kuoleman takia. Elämä tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Apuun saapuu suojelusenkelin, jonka tehtävä on saada Outi kiinnostumaan taas elämänsyrjästä. Tämän enempää en kerro, koska en halua olla juonipaljastaja.

 

Novelli on hyvin kirjoitettu ja kieli viimeisteltyä. Teksti soljuu helposti eteenpäin tummassa tunnelmassa. Tarina kuitenkin yllätti minut ehkäpä sen takia, että se on julkaistu taannoin Reginassa. Olen itse lukenut nuorena Reginaa ja minulla on hyvin toisenlainen muistikuva sen novelleista. Mutta sanoisin, että yllätys oli positiivinen.

 

JUONIPALJASTUS Itse jotenkin odotin koko ajan, että Outi uneksii ja herää lopulta esimerkiksi sairaalasta itsemurhayrityksen jäljiltä ja päättää jäädä henkiin. Näin ei kuitenkaan käy, vaan kaikelle on yliluonnollinen selvityksensä.

 

Tietenkin voidaan ajatella, että Outi rakentaa itselleen suojelusenkelin jaksaakseen elää – saadakseen voimia tehdä päätöksen elämästä ja päästä takaisin jaloilleen. Miten lie kirjoittaja asian ajatellut? Tulkinta lienee kuitenkin vapaa lukijasta riippuen. JUONIPALJASTUS PÄÄTTYY

keskiviikko, 24. syyskuu 2008

Ristiaallokko

On ollut lukemiset vähän jäissä viime aikoina. Isän hotellien jälkeen olen saanut luettua vain yhden kirjan, Minette Waltersin Ristiaallokon. Sitäkin luin melkein kuukauden, joten sen punainen lanka oli hukassa pariinkin otteeseen.

1933098.jpg


Lukemistani Minetten kirjoista tämä Ristiaallokko on ehdottomasti huonoin. Muut Minetten kirjat ovat olleet mielestäni jollakin tavalla raikkaita poikkeuksia tavallisista dekkareista. Ristiaallokko sen sijaan on aika tavanomainen eikä edes yhtään jännittävä. Myöskään psykologista jännitettä kirjasta on vaikea löytää.

Juoni pähkinänkuoressa: Kuollut nainen löytyy rannalta. Nainen on raiskattu ja häneltä on murrettu sormet molemmistä käsistä. Samaan aikaan löytyy kolmivuotias lapsi harhailemasta kadulla. Kuten arvata saattaa, lapsi on murhatun naisen.

Tästä siis alkaa armoton selvittely siitä, kuka on murhaaja. Epäilyt vaihtuvat miehestä toiseen ja siinä sivussa revitaan auki murhatun naisen ja hänen miehensä perhesalaisuudet. Eli ihan perusdekkari, jonka voisi oikeastaan jättää lukematta. Suosittelenkin lukemaan minkä tahansa muun Waltersin kirjan kuin tämän.

perjantai, 5. syyskuu 2008

Kaikki Isäni hotellit

John Irving: Kaikki isäni hotellit

 


1880876.jpg


Olen lukenut tätä kirjaa jo aika kauan ja se on minulla yhä kesken. Olen edennyt puoleen väliin, mutta minulla on ongelmia tämän kirjan kanssa. Kerron niistä kohta enemmän, haluan ensin sanoa pari muuta sanaa tästä kirjasta.

 

En voi välttää vertaamasta tätä mielessäni Garpin maailmaan. Vaikka kirjojen aiheet ovat erilaiset, on niissä kuitenkin todella paljon yhtymäkohtia – jos ei nyt juonen – henkilöhahmojen ja kirjoitustyylin puitteissa.

 

Molemmissa kirjoissa on etenkin dialoigeissa paljon samaa. ”Voi pojat” on yleinen sitaatti molemmissa kirjoissa. Lisäksi henkilöiden ja tapahtumien hullunkurisuus on kuin samasta puusta veistetty. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta sitoo kyllä aika tehokkaasti nämä kirjat yhteen: kuin sisarukset voisi sanoa.

 

Pidin Garpin maailmasta ja pidän Isän hotelleistakin, mutta mutta… Se kuuluisa mutta. En osaa edes itse yksilöidä, mikä se mutta on. Isän hotellit on mielenkiintoinen, hauska ja hulvattomilla sattumuksilla, tarinoilla ja hahmoilla höystetty kirja. Silti se jotenkin kyllästyttää minua.

 

En tiedä onko kyllästyminen oikea sana kuvaamaan tunnelmiani, mutten keksi nyt parempaakaan. Ehkä haluttomuuteni tarttua kirjaan johtuu vain siitä, että tekisi mieli juuri nyt lukea jotain muuta. On niin paljon kirjoja odottamassa vuoroaan.

 

Keskeyttämiskynnykseni on suuri, joten en haluaisi tosiaankaan jättää tätä kirjaa kesken, mutta jotenkin se vain vie lukuintoni. Siis vie, vaikka kirja periaatteessa on minusta hyvä ja mielenkiintoinen! Todella kummaa, ettenkö sanoisi, ja olen hyvin hämilläni tämän takia.

 

Onko muille käynyt koskaan näin?