Nyt haluan lukea viihdyttävää jännitystä. Ensimmäinen Robin Cookilta lukemani kirja oli Kooma. Luin sen joskus teininä ensimmäisen kerran. Myöhemmin luin sen uudelleenkin, mutta siitäkin on jo niin kauan aikaa, etten kirjasta juuri mitään muista paitsi, että se oli hyvä.

Minulla on kuitenkin hyllyssäni lukuisia Cookin kirjoja, joita en ole saanut luetuksi, koska en ole ollut oikeassa mielentilassa. Nyt on Cookmainen mielentila, joten valitsin miehen suosittelemana Kaappauksen.


Robin Cook
Kaappaus


1033841.jpg


Takakansi:

Sairaalatrillereillä maailmanmaineensa luonut Robin Cook tekee uuden aluevaltauksen. Hänen uusin romaaninsa on huikea tarina neljän pelottoman miehen ja yhden vielä rohkeamman naisen henkeäsalpaavasta seikkailusta Atlantin syvyyksissä.

Atlantin keskiselänteeltä löytyy salaperäinen maanalainen vuori. Perry Bergman saapuu miehistöineen selvittämään mysteeriä, jonka edessä paikalle lähetetty tutkimusalus asiantuntijoineen on neuvoton. Bergman lähtee sukellusveneen matkaan tutkimaan maanalaisen vuoren lakea. Merenalainen järistys kaappaa viisihenkisen joukon meren pohjassa olevaan kuiluun. Mutta mitä onkaloiden takaa löytyy? Ja miten meren alta pääsee pois?

Tiedemiesten tekemä löytö mullistaa käsityksemme maapallosta – ja pakottaa miehistön tunnustamaan, että tiedekään ei voi selittää kaikkea.


Väliaikakommentti  5.11.

Olen lukenut noin puolet Kaappauksesta. Kuten odottaa saattoi, kirja on nopeatempoista toimintaa. Ei kuitenkaan mitään listimisäksöniä, vaan sellaista toisenlaista. En osaa selittää, koska minkä tahansa asian paljastaminen paljastaa liikaa juonesta ja kirja on ehdottomasti sellainen, ettei siitä kannata tietää etukäteen muuta kuin takakannen teksti.

Kaappaus ei ole tyypillistä Cookia, vaan se menee jo scifin puolelle. Itse en sinänsä oikein scifistä välitä, mutta kyllähän tuota lukee ennemmin kuin turpaansa ottaa. Ehkä tuota voisi verrata johonkin b-luokan  halpabudjettileffaan.

Loppukommentti 6.11.

Suurin osa kirjasta käsittelee erään "asian" toimintaa. Sen enempää en voi kertoa, etten paljasta liikaa. Mutta tämä asian esittely kahmaisee suuren osan kirjasta. Täytyy tunnustaa, vaikka se oli tavallaan mielenkiintoista, niin silti alkoi ajoittain kyllästyttää. Kirjan loppu vedettiin taas vauhdilla, ikään kuin Cook itsekin olisi kyllästynyt tekstiinsä ja halusi saattaa sen päätökseen.