Roma Ligocka: Punatakkinen tyttö


Kirjan lukemiseen on mennyt hieman enemmän aikaa kuin yleensä, koska olen samaan aikaan lukenut erästä muutakin kirjaa. Tänään sai kuitenkin kirjan päätökseen ja täytyy tunnustaa, että muutama tippa herahti linssiin kirjan päättyessä.




1484767.jpg

Punatakkinen tyttö kertoo ensin lapsen ja sitten tytön näkökulmasta elämää juutalaisvainojen aikaan.


"Natsien julmuudet Krakovan ghetossa kokenut Roma Ligocka kertoo tarinansa. Gheton arki levittäytyy lapsen silmin nähtynä kaikessa kammottavuudessaan todentuntuisena hajuja ja hankalia ihmissuhteita myöten."

Näin kirjoittaa WSOY sivuillaan kirjasta. Enemmän kuin gheton kuvausta, kirja on kuitenkin tarina itse Romasta: hänen lapsuudesta aikuisuuteen asti. Ghetossa Roma asui lapsena, mutta pelastui sieltä pois onnekseen jo aika nuorena. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että elämä olisi levittäytynyt hänen eteensä auvoisana.

Raskaat kokemukset vaikuttavat paitsi Romaan myös hänen äitiinsä, sukuunsa. Erityisen koskettavaa kirjassa onkin Roman ja hänen äitinsä etäiseksi jäävä suhde. Julma ja epävakaa lapsuus luovat verkoston Roman elämään pitkäksi aikaa, lähes eliniäksi. Onko se ihme? Ei varmasti.

Kirja on todella koskettava ja lisäksi se tarjoilee palasen historiaa mielenkiintoisella ja todentuntuisella tavalla. Onhan kirja kuitenkin Roman elämäkerta. Väistämättä tuli myös mieleeni eräs toinen kirja, joka kertoo juutalaisvainon ajasta ja vielä enemmän ghettojen "politiikasta" ja keskitysleireistä: Nimittäin Martin Grayn kirja Kaikkien rakkaitteni puolesta.

Suosittelen molempia kirjoja todella lämpimästi. Niissä on tarjoiltu traagista historiaa inhimillisessä paketissa. Tosin jos karttaa rankkoja aiheita, niin ei ehkä kannata lukea. Etenkin Martinin kirjassa jotkin keskistysleirikuvaukset ovat todella rankkoja.


Lue Punatakkisen tytön takakansi täältä.