Henning Mankell: Tanssinopettajan paluu

 

 

986228.jpg

 

 

 

Halusin lukea jotain "tuttua" ja niinpä tartuin Mankelin kirjaan. Henning Mankell on eräs lempikirjailijoistani, vaikka monissa arvosteluissa – etenkin koskien Wallander-sarjaa – häntä moititaan pitkäpiimäisyydestä. Minusta kyse on kuitenkin realismista ja henkilöhahmoihin paneutumisesta.

 

En jaksa lukea kirjoja, joissa henkilöt jäävät niin ohuiksi, ettei niihin saa kosketusta oikeastaan lainkaan. Esimerkkinä voisin sanoa ne pari Ilkka Remeksen kirjaa, jotka olen lukenut: Ruttokellot ja Itäveri.

 

Tanssiopettajan paluu on dekkari. Siinä sairaslomalle jäänyt poliisi ryhtyy tutkimaan lomallaan entisen kollegansa raakaa murhaa. Tärkeä efekti kirjassa on myös sairastuneen poliisin sairaus, jota en aio tässä paljastaa.

 

Tutkimukset etenevät Mankelimaiseen tapaan aika verkalleen, sillä tutkimusten ja paljastusten lomassa tutustumme myös erityisesti keskeisiin henkilöhahmoihin. Kirjassa on kuitenkin ainakin tähän mennessä ollut riittävästi koukkuja pitääkseen juonen ja mielenkiinnon kassassa.

 

Melkein loppukommentti 30.10.

 

Hitaus lukemisessa ei suinkaan johdu siitä, että kirja olisi huono. Missään tapauksessa se ei ole, vaan jopa ylitti odotukseni. Pidän Tanssinopettajan paluusta todella paljon. Kirjasta on jäljellä enää loppurutistus. Säästän sen iltalukemiseksi. Minulla on hienoinen epäilys toisesta murhaajasta, mutta en tietenkään paljasta sitä tässä. Ja voin toki olla väärässäkin. Mutta jos olen oikeassa, tämä on aika kaameaa. Sen verran voin loppukommentissa paljastaa, olinko oikeassa.

 

Kirjassa tapahtuu sopivasti käänteitä, henkilökuvat ovat uskottavia ja siinä sivussa lukijalle tarjoillaan mielenkiintoisia ajatuksia natsismista Ruotsissa. Olen jo pitkään ihaillut ruotsalaisten - etenkin Mankellin - tapaa kirjoittaa kansainvälisiä rikoskirjoja. On vaikea löytää sille suomalaista vastiketta. Ne eivät vain jostain syystä kuulosta uskottavilta. Tosin kokemukseni suomalaisista dekkareista on aika rajallinen, mutta esim. Ilkka Remes on pelkkä vitsi Mankellin rinnalla.

 

Loppukommentti 31.10.

 

Hieno kirja sai mielenkiintoisen lopun. Vastauksia saatiin riittävästi, mutta kaikkea selitetty puhki. Arvioni murhaajasta oli väärä, vaikka toisaalta minulla oli kaksi epäiltyä. Näistä kahdesta toinen oli murhaaja. Sen enempää en paljasta. Suosittelen lukemaan itse. Jos pidät Wallander-sarjasta, pidät tästäkin. Tanssinopettajan paluussa on havaittavissa sama melankolinen pohjavire, joka on niin tuttu muissakin Mankelin romaaneissa. Ja minusta se on hyvä asia.

 

 

 

Ps. Paras kirja Mankelilta tähän mennessä lukemistani on mielestäni Daisy Sisters. Ja olen lukenut lähes koko Mankelin tuotannon.