Kata Kärkkäinen: Jumalasta seuraava


1760203.jpg


Sain tämän kirjan luettua jo muutama päivä sitten, mutten oikein tiennyt, mitä tästä kirjoittaa. Ei siksi, että kirja olisi niin huono, ettei löydy sanoja, eikä toisaalta siksikään, että kirja olisi niin hyvä, että se vetäisi mykäksi.

Olen lukenut Katalta aiemmin vain Minä ja Morrison –kirjan, joka ei kovin suurta vaikutusta tehnyt (en tosin muista siitä paljon mitään, koska lukemisesta on aikaa tosi monta vuotta).

Jumalasta seuraava on ainakin kielellisesti huomattavasti parempitasoinen ja sisältöäkin on. Kirja on puoleen väliin asti varsin mukaansa tempaavaa, mutta sitten se alkaa ajoittain junnata paikallaan. Ei kuitenkaan niin pahasti, että tekisi mieli lopettaa kesken. Ei suinkaan, kirjan melkein ahmi.

Jumalasta seuraava kertoo Kiasta, jonka elämä on lähes täydellistä: On hyvä työ ja ihana parisuhde. Sitten Kia tapaa Patrikin, jolla ilmeisesti on narsistinen persoonallisuus (tätä ei suoraan sanota, mutta kylläkin sivutaan – jo kirjan takakannessakin). Tästä alkaa muutos, joka romuttaa Kian koko entisen elämän ja itsetunnon.

Kian tunteita on kuvattu aika hyvin: Hänen motiiveja ja syitä siihen alistumiseen, mihin hän vajoaa. Sen sijaan narsisti-Patrik jää aika tuntemattomaksi ja persoonattomaksi. Noh, narsistisella persoonallisuudellahan ei välttämättä kovin kummoista persoonallisuutta olekaan, mutta jäin kaipaamaan enemmän pääsyä hänenkin päähän.

Toisaalta se (Patrikin motiivit ja ”tarina”) ei kaiketi ole ollut edes tarkoitus tässä kirjassa, mutta minusta kirjasta olisi saanut syvemmän, jos siinä olisi ronkittu enemmän Patrikin päätä ja persoonaa. Senpä takia myös kirjan loppu tuntuu varsin kliseiseltä ja epätodelliselta: Narsistinen persoonallisuus ei toimisi niin. Vaan enpä kerro enempää, etten pilaa jonkun mahdollista lukunautintoa.

Eräs tärkeä aspekti kirjassa on myös Kian ja hänen sisarensa välinen suhde, joka ei sekään ole ihan mutkaton. Minusta sen kuvaus jää kuitenkin aika ontoksi – en osaa sanoa miksi – vaikka syitä ja seurauksia etsitään menneisyydestä asti – tai oikeastaan nimenomaan sieltä.

Itsekin sisaruskateuden kokeneena (laajemmassakin mittakaavassa) en oikein voinut samastua näihin sisaruksiin enkä pitää heidän ongelmiaan kovin vakavina. Siis sellaisina, etteikö niitä olisi jo voitu selvittää. Mutta täytyy toki muistaa, että ihmiset ovat erilaisia ja peilaavat asioita eri tavalla riippuen omista kokemuksista. Siksi saatan yhtä hyvin olla väärässä kuvauksen aitouden suhteen.

Mutta juu, Kata ei varmaan koskaan pääse playboy-puputyttö maineestaan, mikä on sääli. Hän nimittäin osaa kirjoittaa ja on myös taitava maalaaja. Ainakin minuun uppoaa Katan taide. Lisäksi minusta vaikuttaa (siis kahden lukemani kirjan perusteella), että Kata kehittyy kirjoittajana – se on merkki ammattitaidosta. Kannattaa lukea Jumalasta seuraava.

Katan kotisivut.