Herrasmiehiä ja huijareita kirja putkahti joskus kotiini jonkun kerhon kuukaudenkirjana, kun en kai muistanut sitä peruuttaa. Tai sitten se lähetettiin siitä huolimatta niin kuin taas olen ”saanut” SSKK:n kuukaudenkirjan (Suomalainen sääopas), vaikka olen sen perunut.

Pidän siis nykyään kirjaa peruutuksista ihan vain sen takia, että alkoi kummastuttaa kun noita kirjoja puskee kotiin harva se päivä. Taitavat kokeilla onneaan ja lähetellä kirjoja peruutuksista huolimatta. Ainahan joku niistä tärppää (minäkin olen pitänyt useita kirjoja vain siksi, etten ole jaksanut palauttaa pakettia: Tämän kyllä palautan!!!).


Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita


1590933.jpg


Mutta siis asiaan eli Joanne Harrisiin. En ollut aiemmin lukenut yhtäkään Harrisin kirjaa eli Herrasmiehet olivat ensimmäinen. Lueskelin kuitenkin arvosteluja Pienestä suklaapuodista ja ajattelin nyt sitten kokeilla lukea tämän kirjan, kun en sitä suklaapuotia omista. Suklaapuodillehan on jatko-osakin juuri tullut käännettynä suomen kielelle.


Herrasmiehiä ja huijareita kertoo St. Oswaldin poikakoulusta ja etenkin nuoresta Snydesta, joka kovasti haluaisi kuulua joukkoon, olla yksi St Oswaldin oppilaista. Hän ei kuitenkaan ole, vaan käy kunnallista pahamaineista koulua. Salaa hän on kuitenkin onnistunut luovimaan tiensä St. Oswaldin käytäville ja tutustunut siellä Leoniin, josta tulee hänelle tärkeä ja rakas ystävä.

Nuoren Snyden tarina kerrotaan takautumin. Nyt 15 vuotta myöhemmin Snyde itse opettaa koulussa. Tosin hän ei päässyt sinne ihan puhtain paperein, vaan nimenomaan väärennetyin paperein. Mikä on Snyden motiivi tuhota St. Oswald? Se kuroutuu auki kuin sipuli kerros kerrokselta tarinan edetessä.

Tarinaa tarkastellaan myös St. Oswaldin pitkäaikaisen opettajan silmin. Hänen kohdallaan tosin pysytellään lähinnä nykyajassa, sillä menneisyyshän näyttelee hänen elämässään aivan erilaista roolia kuin Snyden tapauksessa.

Kirja pysyy hyvin kasassa ja on todella nautittavaa luettavaa. Pidän Harrisin kirjoitustyylistä eivätkä yllätyksetkään kirjasta puutu. Itse asiassa kirjan loppupuolella, kun luulin päässeeni jyvälle asioista, matto vetäistiin alta. En paljasta enempää, sillä se pilaisi kirjan juonen. Minusta tuli tämän kirjan perusteella Joanne-fani.

 

Kuulisin mielelläni Harrisia lukeneiden mielipiteitä hänen teoksistaan. Millainen on esim. Sarkaa ja samettia, Appelsiinin tuoksu jne. Ja tokihan se suklaapuotikin kiinnostaa. Jos olet kirjoittanut Harrisin kirjoista aiemmin, niin laita vaikka linkki tekstiisi, niin tulen lukemaan!