William Golding: Kärpästen herra


1025829.jpg



Tämä on toinen niistä romaaneista, jonka jätin lukematta peruskoulussa. Se toinen oli Sieppari ruispellossa.

Kärpästen herra on vertauskuvallinen ja sitä käytetään Wikipedian mukaan johtamispsykologian opetuksessa. Olen lukenut kirjasta nyt noin puolet enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt siitä mitään järin suurta opetusta, vaikka olen tulkinnut sitä kohtalaisen vapaasti ja nimenomaan symbolisella tasolla.

Kirjaa lukiessa kannattaakin tarkastella asioita vertauskuvallisesti eikä kirjaimellisesti, sillä muuten kirja on vielä tylsempää luettavaa kuin mitä se muuten on. En kuitenkaan teilaa kirjaa ainakaan vielä ihan kokonaan. Luen sen ensin loppuun ja katsotaan sitten tapahtuuko siinä jotain sellaista, joka antaa aihetta muuttaa käsitystä. Toistaiseksi kirja ei mielestäni ole tarjonnut mitään uutta ja henkilöhahmotkin on mielestäni aika huonosti kuvattu.

Loppukommentti 3.11.

Kirja parani hieman loppua kohti ja muuttui jopa kiinnostavaksi. Henkilöhahmot kuitenkin ovat epäuskottavia. Lieneekö heistä tarkoituksellisesti luotu hyvin äärimmäisiä. Mene ja tiedä - kovin syvälliseksi en Kärpästen herraa sanoisi. Sanottakoon niin, että olen iloinen, että luin kirjan, mutta olisin pärjännyt mainiosti lukemattakin.

*


Wikipedia kuvaus juonesta, jossa onkin kaikki oleellinen:

Joukko englantilaisia poikia päätyy autiolle saarelle lentokoneen murskauduttua. Maailmassa on sota, ydinsodasta huhutaan. Ensin lukija tapaa vain kaksi poikaa: urheilullisen Ralphin ja paksun silmälasipäisen Possun, jotka käyttävät torvisimpukkaa kutsuakseen muita poikia luokseen.

Poikajoukosta nousee toinen mahdollinen johtaja Ralphin lisäksi: Jack, entinen kuoronjohtaja. Ralph äänestetään vallanpitäjäksi, ja alkupuoli kirjaa on optimistista hauskanpidon odotusta kiltin ja demokraattisen Ralphin johdolla.

Vähitellen pojat jakaantuvat kahdeksi heimoksi ja joukossa alkaa itää epäluulo, pelko, kateus, tahaton tappo ja lopulta murha.

Poikien on nähty edustavan yhteiskunnan rakennusaineita:

  • Ralph on demokratia. Hän luottaa ihmisen hyvyyteen - ja epäonnistuu.

  • Jack on totalitarismi. Hän hallitsee pelolla ja piittaamattomuudella.

  • Roger on yhtä paha. Hän on Jackin myötäilijä.

  • Possu on luonnontiede ja teknologia. Hänestä ei pidetä, mutta Ralph johtajana tarvitsee Possua.

  • Simon on uskonto ja hengellisyys. Hän on mukava ja kiltti - ja epäonnistuu.

  • Samjeric, aluksi Sam ja Eric, ovat periaatteessa hyviä, mutta helposti peloissaan ja alakynnessä. He edustavat kansaa. Sam ja Eric ovat myös demokraattisia niin kuin Ralph.

*