Kullan kosketus on 600-sivuinen järkäle, joten en viitsi käydä sitä sen kummemmin referoimaan. Jos olet lukenut Okalinnut, uskallan väittää, että pidät tästäkin.

Takakansi:


Alexander Kinross on lähtöisin vaatimattomista oloista Skotlannista, mutta Australiassa hänestä on tullut varakas vaikuttaja, jolla on kultakaivos ja oma kaupunki. Vaimoa hän ei ole kuitenkaan onnistunut löytämään.

Niinpä hän lähettää Skotlantiin sedälleen kirjeen, jossa pyytää vaimokseen serkkuaan Jeania. Koska Jean on jo varattu, Australiaan lähetetään 16-vuotias Elizabeth Drummond. Elizabeth pelkää ja vieroksuu Alexanderia, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja: hänestä tulee Alexanderin vaimo.

Alexander vie nuorikkonsa Kinrossin kaupunkiin, isoon taloonsa, jossa Elizabethilla on seuranaan vain kiinalaiset palvelijat. Vähitellen Elizabeth ymmärtää, ettei hän ole ainoa nainen Alexanderin elämässä. Mies pitää yllä myös suhdetta rakastajattareensa Ruby Costevaniin, joka on monessa mielessä Elizabethin vastakohta: suorasukainen, aistillinen ja rohkea oman tiensä kulkija.

Eikä Ruby ole vain Alexanderin rakastaja, vaan myös yhtiökumppani. Alexanderia naisten erilaisuus kiehtoo: Rubyn kanssa hän kokee intohimoa, mutta Elizabeth synnyttää hänelle kaksi ihastuttavaa tyttölasta, Nellin ja Annan. Poikaa he eivät saa, mutta Alexander kiintyy Rubyn poikaan Leehen. Hän kaavailee Leestä imperiuminsa perijää eikä näe suunnitelmaan sisältyvää ansaa...

Takakansi kertoo olennaisen, mutta jättää samalla kertomatta kaiken. Oikeastaan se on jopa hieman harhaanjohtava tälle massiiviselle ja monisäikeiselle tarinalle. Ensinnäkään kyse ei ole siitä, etteikö Alexander löytäisi vaimoa, vaan siitä, että hän haluaa vaimon nimenomaan Skotlannista ja tietystä suvusta. En mainitse tästä sen enempää, se selviää lukemalla.

Miinusta tulee käännöksestä (suom. Sirkka Aulanko). Luonnollisesti en voi verrata tekstiä alkuperäiskieleen, koska en ole kirjaa sillä kielellä lukenut – vain suomeksi. Teksti on ajoittain poukkoilevaa ja joissakin kohdin jopa hieman epäjohdonmukaista. Tämä ei ole kuitenkaan niin suuri miinus, että se kannattaisi sen takia jättää lukematta. Kyllä kirja silti on ihan helppolukuinen, mitä nyt välillä saa vähän tarpoa lauserakennekukkasten parissa.