Torey Hayden: Häkkipoika

 

1412257.jpg


Jos olet lukenut yhdenkin Haydenin kirjan, voit arvata, mistä tämä(kin) kirja kertoo. Jos et ole, niin pieni palanen Häkkipojan takakantta kertonee kaiken:


"Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen. Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua."


Hayden kirjoittaa häiriintyneistä, kovia kokeneista lapsista, joita hän päätyy hoitamaan. Kirjat perustuvat todellisiin tapahtumiin ja Haydenin kokemuksiin. Kirjoissa sivutaan usein jollakin tavalla myös Haydenin henkilökohtaista elämää, mutta pääpaino on silti niissä lapsissa, joita hän kulloinkin hoitaa.

Saman kaavan mukaan etenee myös Häkkipoika, joka on Haydenin kolmas kirjoittama kirja, mutta joka vasta nyt on käännetty suomen kielelle. Häkkipoika on ihan mukaansatempaava, mutta toisaalta lähes jokaisen Haydenin kirjan lukeneena myös tietyllä tavalla toisinto.

Toisaalta tällaisia kertomuksia varmasti tarvitaan. Itse en osaa niistä oikein järkyttyä. Jokin Haydenin kirjoissa kuitenkin viehättää: enhän muuten olisi lukenut niitä niin paljon. Mielestäni paras Haydenin kirjoista on Tiikerin lapsi. Se oli ensimmäinen Haydenin kirja, jonka luin. Suosittelen.

Jos tämän tyyppiset kirjat kiinnostavat, niin voisin lämpimästi suositella ennemminkin Dave Pelzerin Pimeän poikaa. Se peittoaa Haydenin mennen tullen.