Lintsasin tämän kirjan lukemisesta koulussa. Arvostelun sain väännettyä kasaan selaamalla kirjaa ja pyytämällä erään ystäväni referoimaan kirjan tapahtumat minulle. Toisin sanoen en tiedä kirjasta mitään. Enkä muista sitä vähääkään.

Jossain yhteydessä meille tuli Mymskän kanssa puhetta tästä kirjasta. Ajattelin vihdoin paikata tämän puutteelliseen lukukokemukseni ihan uteliaisuuttani. Ja Mymskä sanoi, että kirja on hänestä hyvä.

 

J.D. Salinger

963908.jpg

Sieppari ruispellossa, joka ilmestyi Yhdysvalloissa 1951, koettiin erityisesti 1960-luvulla nuorison sisimpien tuntojen tulkiksi. Kirja kertoo teini-ikäisestä Holden Caulfieldista, joka karkaa koulusta ja seikkailee muutaman päivän ajan New Yorkissa etsien sisältöä ja merkitystä elämälle ja pettyen yhä uudestaan.

 

Kirjasta lisää täältä, josta sen voi myös halutessaan tilata.

Kommentteja luvassa kunhan edistyn lukemisessa. Nyt on lukukokemusta takana vasta 40 sivua, joten en vielä osaa sanoa oikein mitään.

Väliaikakommentti 8.10.

Sivuja on takana hieman reilut sata. Tässä kirjassa tuskin tapahtumat tulevat olemaan oleellisin osa, vaan päähenkilön ajatukset. Tietenkään en voi olla varma, koska en ole lukenut koko kirjaa. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kirja pitää kyllä otteessaan ja puhekielisestä tyylistään riippumatta se on ihan luettavaa ja lennokasta tekstiä. Mutta mutta… Vielä se ei ole tehnyt minuun kummempaa vaikutusta: ei suuntaan eikä toiseen.

 

Jos nyt mietin, miksi opettaja halusi oppilaidensa lukevan tämän kirjan peruskoulun yläasteella, voin kertoa, etten kerta kaikkiaan osaa vastata – ainakaan vielä. Lukuun ottamatta minä-päähenkilön yksinäisyyttä ja tyhjyyden- ja ulkopuolisuuden tunnetta, kirja on lähinnä ryyppäämisen haaveilua ja naisten haluamista. Tai sitten en osaa päästä tarpeeksi syvälle. Minusta kirjassa ei vain tähän mennessä ole ollut sellaista syvyyttä, johon päästä.

 

Loppukommentti 13.10.

 

Loppuihan se. Ei sillä, että Sieppari olisi huono kirja ollut - ei ollut. Mutta jotenkin se jätti vajaan olon. Etenkin kirjan loppupuolella päästiin jopa jonkinasteiseen syvällisyyteen käsiksi. Toisaalta siihen se sitten loppuikin. Kirjassa oli kuitenkin hyvä loppu: kaikkea ei selitetty puhki.

 

Kokonaisuutena kirja oli varsin melankolinen, jota ryyditti tosin Holdenin räväkät mielipiteet ja kokemukset ympäristöstä. Nuori vihainen mies voisi kuvata kirjan minää hyvin. Nuori ja vihainen. Ja masentunut.

 

Kannatti lukea.