Postiluukusta putkahti eilen kuukaudenkirja nimeltä Haiteksti. En muista moisesta koskaan kuulleenikaan enkä sellaista kerholehteä saaneeni, jossa tuota teosta olisi esitelty. Joko posti on taas kuljetellut postit minne sattuu, tai sitten minulla on dementia. Koska en jaksa lähteä palauttamaan kirjaa, ajattelin lukea sen. Takakannen perusteella kirja saattaa jopa olla mielenkiintoinen.

 

 

Steven Hall: Haiteksti

 

919401.jpg

 

 

"Hai vainoaa sinua - pakene henkesi edestä! Kuuma vauhtijännäri muistinsa menettäneestä miehestä, joka joutuu hengästyttävälle pakomatkalle toiseen todellisuuteen.

Eric Sanderson on hädissään: hän on menettänyt täysin muistinsa. Psykiatri kertoo, että sen on aiheuttanut rakkaan ihmisen järkyttävä poismeno, ja vakuuttaa, että hoito auttaa.

Eric saa salaperäisiä kirjeitä, joita psykiatri kieltää avaamasta. Kiellosta huolimatta hän lukee kirjeitä, joissa väitetään, ettei psykiatri voi auttaa häntä jäljittämään menneisyyttään.

 

Kirjeiden neuvoilla hän sen sijaan pystyisi voittamaan vaarat, joihin pian joutuisi. Eric saa tietää salakirjoitetuista teksteistä, jotka hänen on selvitettävä, ja muistia ahmivasta haista, jota vastaan hänen on taisteltava. Hänen tarkoin hallittu elämänsä muuttuu hurjaksi pakomatkaksi, joka ylittää arkitodellisuuden rajat."

 

 

Kirjaa on ylistetty mm. älykkääksi jännäriksi, poikkeuksellisen mielikuvitusrikkaaksi ja erilaiseksi kuin muut kirjat. Joskus nämä (yli)kehut pelottavat ja saavat karvani nousemaan pystyyn. Niin nytkin. Mutta katsokaamme, miten käy ennakkoasenteelleni.

 

Lisään kommentteja kirjasta, kun edistyn siinä. Nyt olen lukenut vasta kaksi sivua, joten parempi olla toistaiseksi hiljaa.

 

Väliaikakommentti 23.9.

 

Olen lukenut nyt neljänneksen kirjasta. Kauas on tultu siitä, mistä tarina alkoi. Kirjeiden salaisuus on osittain - mutta vain osittain - paljastunut. On vaikea kirjoittaa mitään paljastamatta liikaa, sillä jokainen asia paljastaa jotain. Sen takia tyydyn tässä vaiheessaa toteamaan, että kirja on hyvin mielenkiintoinen ja se todellakin on erilainen kuin monet muut kirjat.

 

Kirjassa lisäksi on jonkin verran kuvia ja eräänlaisia "taulukoita". Minusta ne ovat hauska lisä kirjaan ja ne luovat samalla tiettyä epämääräisyyttä, jota kirjan tekstissäkin esiintyy. Moni asia on yhä avoin, mutta kirjaa voi ymmärtää. Se ei ole sellaista sekasotkua, joka vaatisi henkimaailman voimia (vaikka sellaisia kirjassa voisi sanoa olevan) avuksi sitä ymmärtääkseen. Mielikuvitusta - sitä on Haitekstissä! 

 

Toinen väliaikakommentti 1.10.

 

Vähän tökkii tämä lukeminen. Syy ei suoranaisesti ole kirjassa, vaan jossain muualla. Haiteksti on edelleen ihan mielenkiintoinen ja avaa vyyhteä riittävällä tempolla. Parasta lukukokemuksessa on se, ettei koskaan voi tietää, mitä on tulossa. Hall on myös luonut mielenkiintoisia teorioita kirjaansa, joiden keksiminen tosiaan vaatii vilkasta mielikuvitusta.

 

Kirja on tavallaan fantasiaa, mutta ei sillä tavalla kuin fantasia yleensä mielletään (esim. Taru sormusten herrasta jne.).

 

Loppukommentti 7.10.

 

Tämän kirjan lukeminen tökki jostain syystä harvinaisen paljon. Kirja ei ollut huono, mutta vaati tiettyä asennetta, jota en aina jaksanut kaivaa itsestäni esille. Lukukokemus oli mielenkiintoinen ja kirja kannattaa aloittaa siten, että heittää todellisuuden heti alkajaisiksi romukoppaan. Kirjassa luodaan erilainen todellisuus - omaksu se.

 

Haiteksti oli kirjana kuitenkin niin erilainen kuin moni muu pitkään aikaan, että se kannattaa kyllä lukea. Pitkästä aikaa löytyi kirja, jonka loppuratkaisu miellytti minua. Lopun voi tulkita aika monella tavalla: minusta se loppui aika onnellisesti. Tavallaan. Jos siis ajattelee, ettei elämä voi olla useissa "taajuuksissa".