Hartaasti odottamani Saha IV sai ensi-iltansa Suomessa 26.10. ja tänään kävin sen katsomassa. Se ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa, joskin siitä tuskin olisi tajunnut mitään, ellei olisi nähnyt kaikkia edellisiä. Nelososa valottaa Jigsawin menneisyyttä hyvin henkilökohtaisella tasolla. Aiemmissa jaksoissahan hänen rooli on ollut varsin persoonaton.
Erilaiset nerokkaat ja sadistiset, sekä henkisesti että fyysisesti, ansat ovat edelleen pääosassa juonenkulussa. Nämä ansat ovat Jigsawin filosofian perusajatus. Hän ei siis vain listi summanmutikassa ihmisiä, vaan kokee antavansa heille vaihtoehdon, opettavansa heitä, ja uhrit ovat tarkasti valittu.
Ennakko-odotukset elokuvan suhteen siis olivat hyvät ja ne palkittiin. Miinusta tulee ainoastaan ajoittaisesta juonen sekavuudesta. Takaumat eivät aina erottuneet nykyhetkestä. Sen takia kokonaisuus rosoutui etenkin elokuvan lopussa aika tavalla. Saw jää pitkäksi aikaa pyörimään mieleen – mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Herkkähermoisille ja –vatsaisille en Sahaa suosittele.
Kommentit