Anna-Leenä Härkönen: Juhannusvieras

 860572.jpg

 

 

 

Tuija on neljäkymppinen sisustussuunnittelija, joka elää (ainakin minun mittapuun mukaan) varsin rietasta elämää. Tuija kokee elämänsä myös kovin tyhjäksi. Arjen katkaisee kirje lapsuudenystävältä, joka kutsuu Tuijan äitinsä 80-vuotissynttäreille. Samalla hän tapaa joukon vanhoja nuoruusystäviään.

 

Olen lukenut kirjasta noin yhden kolmasosan. Ystävän äitiä ei olla vielä tavattu, mutta lapsuudenystävien luokse sentään on jo päästy. Kirjan alussa tutustuttiin Tuijaan hänen työnsä ja miessuhteidensa kautta.

 

Minusta Tuija on varsin naiivi ja epäkypsä nelikymppiseksi. Vaan eipä minulla ole kokemusta nelikymppisenä olemisesta, mutta Tuijan käytös (ja tyyli luetun ymmärtämykseni perusteella) muistuttaa lähinnä parikymppisen kevytkenkäisen naisen käytöstä.

 

En silti halua teilata kirjaa. Tähän mennessä se on ollut varsin viihdyttävä ja kulkenut sujuvasti eteenpäin. Odotukset jatkon suhteen eivät ole kovin korkealla, mutta en mistään hinnasta (tai no joo, just name it) jättäisi kirjaa kesken. Onkohan tämä kirja ns. "hömppää"?

 

Loppukommentti 29.8.

 

Juhannusvieras soljui loppuunsa asti samalla voimalla kuin alkukin. Kirjan peruselementti lienee menneiden unelmien murskaantumisessa ja oman paikkansa hakemisessa. Kaikki ei ollutkaan joskus muinoin sitä, miltä näytti. Hyvää kirjassa oli maaseudun kuvaus: Tunsin pääseväni lähelle luontoa ja etenkin Tuijan muistojen kautta sitä tiettyä yksinkertaisuutta, jota ennen vielä oli olemassa.

 

Jostakin syystä tämä kirja jätti minut silti kylmäksi. Ehkä se ei vain ole minun tyyliäni. En kuitenkaan sano, että kirja olisi huono. Kyllä sen voi lukea.