Tuima kirjoitti kotimaisista kirjasuosikeista blogissaan. Suosikit perustuvat Kirjamaan Rakkain suomalainen kirja -kyselyyn. Tuiman listasta innostuneesta ajattelin minäkin vääntää oman listani.

Listaa tutkaillessa tein kauhistuttavan havainnon: En nimittäin ole lukenut edes yhtä kirjaa kaikista listoista. Tosin sitä voi puolustella sillä, että listat olivat oikeastaan hyvin suppeat ja seli seli.

Tässä nyt kuitenkin oma listaukseni. Ensin kansan suosikki, sitten oma valintani listalta.


Kansan suosikki / Oma listoilta valittu

 

Suosikit

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen / Waltarin Sinuhe voisi olla minunkin suosikkini. Toisaalta olen hyvin mieltynyt myös mm. Paasilinnan Hurmaavaan joukkoitsemurhaan (ai mutta se ei olekaan listalla).


Satu ja seikkailu

Jansson: Muumipappa ja meri / Finne: Kiljusen herrasväki. Näitä kirjoja taisi olla useampi (vai kultaako aika nyt taas muistot, en jaksa googlettaa) ja pentuna tykkäsin kovasti. Kimmo Kiljunen vain pilasi Kiljusten mielikuvitusmaineen näin vanhempana, vaikkei hänellä mitään tekemistä olekaan Finnen Kiljusten kanssa.

En ole lukenut Muumipappaa ja merta. Yleisesti ottaen en ollut pentuna (enkä nytkään) Muumi-fani. Joitakin mustavalkoisia Muumi-sarjakuvia luin, niistä kyllä pidin, mutta ei ollut Pellefantin voittanutta (ja se on ruotsalainen, joten ei olisi saanut mainita).


Rakkaus ja taide

Anna.Leena Härkönen: Häräntappoase / Istanmäki: Liian paksu perhoseksi. Tästä kirjastahan on myös tehty elokuva. Siitä ei ole kauan kun se tuli telkkarista. Harvinaista sikäli, että kerrankin elokuva oli aika hyvin tehty. Pidin kuitenkin kirjasta enemmän.

Häräntappoaseen lukenut muutamia kertoja ja siitäkin pidän. Rankkaisin kuitenkin Liian paksun perhosen sen edelle.


Rikos ja kuolema

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys / Nyt täytyy tunnustaa, etten ole lukenut yhtäkään listalla olevista kirjoista.

Ilkka Remekseltä olen tosin lukenut pari muuta kirjaa, joista en pitänyt. Waltarilta olen lukenut vain sen Sinuhen ja Ilon ja Surun kaupungin, mutta ne eivät sovi tähän listaan.


Historia ja yhteiskunta

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla / Ja taaskaan en ole lukenut listalta yhtäkään eeposta. Nyt on kyllä jo pakko valita listan ulkopuolelta. Valitsen Suomen Lehdistön historian 1-4, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Etenkin nyt, kun ei enää tarvitse päntätä.

 

Luonto ja maaseutu

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (never heard) / Pakko valita Turusen Simpauttaja, sillä se on listalla ainut teos, jonka olen lukenut. Siitä on tosin jo muutama vuosi aikaa. Sen voisi kyllä lukaista joskus uudelleen.


Runot

Edith Södergran: Landet som icke är / Minä vastaan tähän nyt, että Eino Leino elegioineen. Minulla on useita runokirjoja, jotka pitävät sisällään useiden suomalaisten runoja. Varsinaisia yhden hengen runoteoksia on vain muutamia.


Pakko tässä muuten bonuksena mainita Leena Kortelaisen runoteos Kivun ytimestä. Kirjassa on  kuvattu tuntoja (avio)erosta. Kronologisesti luettuna runot muodostavat kertomuksen, mutta suurimmaksi osin toimivat myös yksinään.

--

Jos teet listan, niin kerropas minullekin, niin tulen katsomaan sinun listaasi!