Minulla on kaksi Minette Waltersin kirjaa: Kaiku ja Mielen häiriöitä. Yritin joskus aikoja sitten lukea Kaiun, mutta se jäi kesken. Jokin siinä tökki, en enää muista mikä. Kirjan takia sain kammon Waltersiin ja vasta nyt lukuisia arvioita kirjasta luettuani päätin kokeilla lukea Mielen häiriöitä.

 

Minette Walters: Mielen häiriöitä


 1676850.jpg

Kirjaa tempasi mukaansa heti ensimmäisestä luvusta lähtien. Kirjan rakenne oli myös hyvin mielenkiintoinen, sillä sitä ryyditti mm. lukuisat artikkelit, pöytäkirjat ja kirjeenvaihdot, joita kohtaan tosin tunsin aluksi vastenmielisyyttä. Tämä vastenmielisyys varmaankin oli ennakkoluuloa kirjaa selaillessani ennen kuin sitä aloin lukea.

Nuo liitteet kuitenkin tukivat kirjaa mainiosti ja toivat siihen mielenkiinoista vaihtelua. Minulla oli nuorempana taipumus kurkkia kirjan loppuun ja luntata loppuratkaisua, mutta siitä tavasta pääsin eroon aikoja sitten. Tätä kirjaa lukiessa en kuitenkaan malttanut vastustaa kiusausta ja aina välillä oli pakko kurkkia noita liitteitä etukäteen.


Lainaus Wsoy:n sivuilta:

Minette Waltersin kymmenennen suomeksi ilmestyvän dekkarin juoni kiertyy 1970-luvulla tapahtuneen vanhan naisen murhan ympärille. Antropologi Jonathan Hughes on julkaissut kirjan, jossa epäilee teosta tuomitun Howard Stampin joutuneen syyttömänä vankilaan. Stampin puolustajiin kuuluu myös kaupunginvaltuutettu George Gardener, joka on päättänyt Hughesin avulla löytää todellisen syyllisen – 30 vuoden jälkeen.


Tässä siis juoni pähkinänkuoressa. Siinäkin mielessä tämä eroaa tavallisesta dekkarista, että murha on tapahtunut aikoja sitten. Ei ehkä maailman kiinnostavin alkuasetelma – ainakaan minun mielestä – mutta mielenkiintoinen kirja kyllä on.

Kirjaa kehutaan jännittäväksi, mutta sitä se ei minusta ole. En kuitenkaan kokenut jännityksen puutetta huonona asiana. Oikeastaan kirja perustuu spekulaatioille ja analyyseille. Jos pitää räväkästä äksönistä ja vauhdinhuumasta ei tämä kirja ehkä ole kiinnostava.

Lukija saa myös kokea muutaman yllätyksen kirjan päähenkilöiden taholta. En viitsi niitä tässä sen kummemmin paljastaa, sillä se on varmasti mukavampi kokea itse kirjaa lukiessa.

Toisella päähenkilöllä, antropolgi Jonathan Hughesilla, on kohtalaisen vaikea ”identiteettiongelma”, jonka takia hänen käytöksensä kirjan alussa toisinaan vähän ärsyttää. Kirjan aikana hänessä tapahtuu ihan havaittava muutos, mikä on tietenkin ilo lukijalle, mutta toisaalta se minusta on aika epäuskottavaa. Noh, kirja on kuitenkin fiktiota, joten sallittakoon se.

Pidin. Jos joku on lukenut Walterin kirjan KAIKU tai mitä tahansa muita, niin kuulen mielelläni mielipiteitä niistä(kin)!