Yasmina Khadra: Bagdadin kutsu




1445417.jpg




Odotin Bagdadin kutsulta paljon. Onhan sitä kehuttu monissa medioissa. Lisäksi kirjan sivuliepeessä mainostetaan:

”Khadra ei tuomitse, ei kauhistele, ei valita. Hän ei tarjoa vastauksia lainkaan, hän vain kutsuu lukijaa ymmärtämään.”

 

Pidin kirjasta paljon, mutta se jätti olon jotenkin tyhjäksi, vajaaksi. Olisin halunnut tietää ja tuntea enemmän. Ymmärrän toki, ettei tämä kirja ole mikään kulttuuritutkielma, mutta uskon, että siitä olisi saanut enemmän irti, jos Khadra – jolla varmasti on tietämystä – olisi vielä hieman enemmän selittänyt kulttuurillisia motiiveja.

Ne kyllä mainittiin, mutta ainakin minun uteliaisuuteni heräsi: olisin jaksanut lukea enemmänkin. Sen sijaan moni asia kuitattiin muutamalla virkkeellä ja that’s it. Ajoittain tuli sellainen olo kuin olisi lukenut tapausten kulusta referaattia. Kaikki ”turha” aines oli jätetty pois tai nipistetty minimiin. Ehkä juuri siksi kirja ei onnistunut herättämään minussa kovin suuria tunnekuohuja.


Takateksti:

Kafr Karam on pieni beduiinikylä Irakin aavikolla. Niin huomaamaton, että se usein liukenee kangastuksiin ja pulpahtaa esiin vasta auringon laskiessa. Kylän unelias rauha särkyy vääjäämättä, kun länsimaiset miehittäjät tulevat kranaatein ja käsiraudoin opettamaan, miten eletään vapaina.

Nuori beduiini haluaa pestä pois isänsä kärsimän häväistyksen ja palauttaa tämän kunnian. Kohtalo tuntuu osoittavan vain yhden tien: Bagdadiin ja vastarintaliikkeeseen. Mies saa keskeisen tehtävän suunnitteilla olevassa terrori-iskussa. Se on kaikkien aikojen suurin operaatio vihollisen maaperällä. Operaatio, jonka rinnalla syyskuun yhdestoista näyttää koululaisten nahistelulta.