PETO
Anders Roslund ja Börge Hellström

822545.jpg

Kirjan alkuasetelma lyhyesti: Ainakin kaksi lasta raa'asti murhannut pedofiili pakenee vankilasta. Pian paon jälkeen viisivuotias Maria surmataan. Syyllistä ei tahdo löytyä millään. Kaapatun lapsen isä päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

 

Ote kirjan takakannesta:

 

"Yhtäkkiä ei olekaan enää kysymys pelkästään pedofiilin etsimisestä vaan rikoksesta, joka kuohuttaa koko kansakuntaa."

 

Kirja käynnistyy heti ensimmäisellä sivulla. Alku on kohtalaisen raaka, mutta verellä ja kiduttamisella ei mässäillä. Kirjan kirjoitustyyli vaikuttaa viidenkymmenen luetun sivun perusteella pohtivalta. Henkilögallerian hahmoihin pääsee sisälle, koska heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan paljastetaan sopivassa määrin.

 

Odotukset ovat korkealla tämän kirjan suhteen. Kirjan hinta ei päätä huimaa. Esimerkiksi AdLibriksestä sen saa hintaan 3,30 euroa plus tietenkin postikulut (2,90 EUR).

 

Satuin vilkaisemaan erästä arvostelua Pedosta. Kirja ei kuulemma

 

"sovellu heikkohermoisille eikä perheellisille, eikä sitä kannata lukea viimeiseksi illalla. Se on kuitenkin iljettävyydessään hyvä keskustelunavaus, joka ei tosin johda yhtään mihinkään."

 

En lukenut koko arvostelua, koska pyrin välttämään kriitikoiden arvioita ennen kuin olen lukenut kirjan. Haluan pitää mieleni kirkkaana ja asenteeni ennakkoluulottomana. Kriitikoiden arvosteluja on kiva lukea vasta, kun on lukenut itsekin kirjan.

 

Erityisesti olen muuten viehtynyt Hesarin Henning Mankellin kirjoista kirjoitettuihin arvioihin. Niissä Mankelia yleensä moititaan pitkäveteiseksi jne. En voisi olla vähempää samaa mieltä!

 

Sen sijaan minua kyllä kiinnostaa muiden lukijoiden mielipiteet kirjasta. Jos olet Pedon lukenut, niin kuulisin kommentteja siitä mielelläni. Kunhan ei sitten paljastella sitä juonipuolta!

 

Väliaikakommentti 17.8.

 

Peto on oikeastaan aika erilainen kuin olin odottanut. Toisaalta en osaa tarkasti sanoa, mitä edes odotin. Kirja vie ihan hyvin mukanaan, vaikka henkilögalleria tuntuu turhan laajalta. Kirjassa esitellään harva se sivu uusia henkilöitä: Osa on toki juonen kannalta ihan tarpeellisia, mutta eivät niin tarpeellisia, että niihin kaikkiin pitäisi syventyä.

 

Menee pää yksinkertaisesti sekaisin tutustuessa kaiken maailman ohimeneviin ihmisiin. Hyvässä lykyssä nämä uudet tuttavuudet viipyvät kirjassa vain muutaman juonen kannalta tärkeän sivun. Sen takia en ymmärrä, miksi heihin kaikkiin pitää perehtyä niin intensiivisesti.

 

Tietenkään en voi olla varma onko näillä henkilöillä jatkossa jotain roolia kirjassa, koska en ole lukenut koko kirjaa. Rohkenen kuitenkin epäillä.

 

Loppukommentti 19.8.

 

En oikeastaan ymmärrä tuota kohua, joka kritiikissä Petoon kohdistetaan. Kyllä sitä voi lukea perheelliset(kin) illalla, kun on pimeää. Siinä ei myöskään mielestäni mässäillä raakuuksilla missään vaiheessa, joten iljettäväksi leimaaminen kriitikoiden taholta tuntuu oudolta. Milloin aloimme elää maailmassa, jossa kirja ei saa enää koskettaa?

 

Tämä kirja kyllä koskettaa ja siitä saisi keskusteluakin aikaiseksi, jos uskaltaa ulkoistaa itsensä yhteiskunnan luomista raameista. Itse asiassa keskustelu voi jopa johtaa johonkin (vastoin kriitikoiden mielipidettä), jos uskaltaa ajatella tarpeeksi paljon sekä unohtaa realismin ( = ympröivä moraalinäkemys, joka kuitenkaan ei ole yhtenäinen): jos ei se muualle johda, niin ainakin siihen, etteivät asiat ole aivan mustavalkoisia, vaikka ne periaatteessa olisivatkin.

 

Peto ei yllä lähellekään hyväksi katsomiani kirjoja, mutta kyllä se ajattelemisen aihetta antaa, jos nimittäin haluaa ajatella.