Hilkka Ravilo: Kuolleet lehdet


 1609213.jpg


Orvokki saa miehekseen lapsuuden ihastuksensa, Arvin. Arvi ei ole kuitenkaan rakastunut Orvokkiin, vaan Orvokin ystävään Marjoon. Arvi ja Marjo seurustelevatkin nuoruudessa, mutta Marjon saatua levytyssopimuksen, hän hylkää Arvin ja lähtee suureen maailmaan.

Orvokki päätyy Arvin vaimoksi anoppi-Ellin suurella myötävaikutuksella. Arvia itseään asia tunnu kovin paljon kiinnostavan: Sama se kai, kenen kanssa sitä on naimisissa, kun hän ei kerran saanut Marjoa. Arvi ei kuitenkaan lakkaa haikailemasta Marjon perään seurauksin, jotka mullistavat sekä hänen että orvokin elämän.

Kirja kertoo takautuvasti Orvokin, Marjon ja muutaman muun ystävän tarinan. Orvokilla on nuori rakastaja, jolle hän kertoo menneisyydestään, mutta kaikkea ei hänkään voi paljastaa. Orvokin menneisyys nimittäin pitää sisällään suuren rikoksen, jonka paljastuminen veisi Orvokin todennäköisesti vankilaan.

Kirjan asetelma on varsin herkullinen ja itse kirja on myös ihan hyvä, joskin ajoittain vähän naiivi. Se on kirjoitettu puhekielellä, jota rikastuttavat silloin tällöin murteella kirjoitetut dialogit. Näitä murredialogeja ei kuitenkaan ole liikaa, joten lukeminen murretta taitamattomalle ei ole raskasta.

Kirjassa minua ärsytti Orvokin helsinkiläisen rakastajan, kolmekymppisen Mikan, stereotypinen tyhmyys. Liekö kirjailijan tarkoituskin tehdä kaupunkilaisesta tietämätön idiootti saadakseen Orvokin suulla saarnata historiasta?

Itse olen Mikan ikäluokkaa ja monet Orvokin (vajaat 50 vuotta) nuoruuteen liittyvät asiat ovat kyllä minulle varsin tuttuja, vaikken silloin elänytkään. Kyllähän koulussa historiaa luettiin ja omat vanhempani ja mummonikin kertoivat nuoruudestaan. Ja he ovat sentään vanhempia kuin Orvokki.

Kokonaisuudessaan Kuolleet lehdet on kyllä lukemisen arvoinen. Kirjan nimikin selviää ja minusta se on nappivalinta. Juoni pysyy hyvin kasassa, vaikka onkin ajoittain epäuskottava. Tämän kirjan perusteella aion lukea muitakin Ravilon kirjoja, kunhan saan niitä käsiini.