Ruth Rendell: Kerro, kerro kuvastin

 

 1501967.jpg


Kirjan takakansi kertoo ehkä oleellisen, mutta jättää kuitenkin kaiken kertomatta.

 


Satujen maailmassa komea prinssi pelastaa kauniin prinsessan ilkeän äitipuolen kynsistä ja vie hänet linnaansa. Siellä he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Mutta todellisuudessa haaveet saattavat muuttua kammottaviksi painajaisiksi.

Teddy Grex on elänyt ankean lapsuuden vailla hellyyttä ja hoivaa. Hänestä kasvaa yksinäinen nuorimies, joka janoaa kauneutta. Koulunsa kevätnäyttelyssä hän törmää elämänsä naiseen.

Suloinen Francine Hill on hänelle ilmielävä satujen prinsessa. Teddy haluaa Francinen omakseen. Mutta Francinella on äitipuoli, joka ei aio irrottaa otettaan tytöstä. Vain hänellä on avain Francinen lapsuuden saloihin.

Ennen kuin prinssi ehtii ahdinkoon joutuneen prinsessansa avuksi, hän on jo tappanut kaksi ihmistä…


En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, olen puolessa välissä. Kirja on aivan erilainen kuin voisi takakannen tekstistä päätellä. Kirjassa on saanut seurata tavallaan kolmea tarinaa vuorottain. Kaikki tarinat ovat äärimmäisen mielenkiintoisia ja pitävät otteessaan. Lukija myös palkitaan, kun nämä kolmen ihmisen maailmat hiljalleen kohtaavat.

Henkilöhahmoihin on paneuduttu sellaisella intensiteetillä, että heidän ajoittain omituinenkin käyttäytyminen näyttäytyy aivan luonnollisena, loogisena lukijalle. Francinen ja Teddyn elämän käänteet käydään läpi aivan alusta asti. Molempien nuorten elämä on jollakin tavalla vinksahtanut jo lapsuudessa.

Francine on ylikiltti nuori, joka elää pelokkaan ja omistushaluisen äitipuolensa vallan alla. Francinen isä on paljon matkoilla ja kasvatus jääkin pääosin äitipuolelle. Francinen elämän tragedia on hänen äitinsä kuolema, jonka muistoa äitipuoli omista motiiveistaan käsin ylläpitää. Ei anna Francinen unohtaa.

Teddy taas on lähes ikänsä elänyt omillaan. Hänen vanhempansa olivat suloisen välinpitämättömiä poikansa elämää kohtaan. Aivan samalla tavoin Teddystä lopulta tuli välinpitämätön heitä – ja lähes kaikkia ihmisiä – kohtaan. Teddyn rakkauden kohteeksi voi päästä ainoastaan olemalla kaunis: kaunista voivat olla esineet, talot, ihmiset.

Harriet, noh. Hän on luku – mielenkiintoinen sellainen! – erikseen. Kirja alkaakin Harrietista. Lukija saattaa aluksi ihmetellä, mitä hän tähän kirjaan kuuluu. Tämänhän piti kertoa Francinesta ja Teddystä. Asia selviää kuitenkin lukemalla ja antaa kirjalle uuden ulottuvuuden.

Minulla ei tässä vaiheessa ole hajuakaan, miten näille ihmisille käy. Kovasti kyllä kiinnostaa. Tämä on sellainen kirja, jota on vaikea laskea käsistä. Pidän kirjan tyylistä ja kerronnasta todella paljon: Se soljuu helposti eteenpäin pohdiskellen päähenkilöiden motiiveja ja ominaisuuksia. Juuri se antaa syvyyttä kirjaan: henkilögalleria tosiaan tulee tutuksi ja sen takia vaikuttaa aidolta.


Loppukommentti  5.5.Klo. 7:00.

Sain tämän kirjan loppuun jo pari pivää sitten, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa loppukommentin. Ei johdu siitä, että kirja olisi latistunut loppua kohden: Ei se latistunut.

Jotenkin kirjan ratkaisut tuntuvat ajoittaisesta koomisuudestaan huolimatta perustelluilta. En tarkoita koomisudella sitä, että kirja itsessään olisi koominen, vaan että se sisältää paljon sellaista ns. "tahatonta komiikkaa" (mikä varmasti on kirjoittajan tarkoituskin) ja mustaa huumoria, joka antaa todella herkullisen lisämausteen kirjalle. Tämä koomisuus esiintyy lähinnä henkilöiden ajatuksissa ja heidän tekojensa motiiveissa.

Suosittelen tätä kirjaa todella! Ja taidan itse hankkia muitakin Rendellin kirjoja.