Pidätkö jännityksestä, mutta en välttämättä jaksa lukea sellaista nopeatempoista actionia, jossa yleensä henkilökuvat jäävät kovin pinnallisiksi? Esimerkiksi Ilkka Remes kirjoittaa mielestäni sellaista jännitystä, joka keskittyy lähinnä tapahtumiin ja henkilökuvaukset jäävät hyvin pinnallisiksi

(mielipiteeni olen perustanut teosten Ruttokellot ja Uhrilento pohjalta. Muuta Remestä en ole lukenut – nuo kaksi riittivät minut vakuuttamaan siitä, että loput ovat samaa luokkaa. Saa korjata, jos olen väärässä ja missaamassa jotakin mielenkiintoista).

Mitä vikaa sitten on siinä, että juoni etenee ja asioita tapahtuu? Ei mitään. Itse en vain osaa oikein jännittää, jos en saa minkäänlaista otetta kirjan henkilöihin. Sama muuten pätee myös elokuviin ja siksi varmaan en osaa pitää näitä "kauhuelokuviksi" luokiteltuja elokuvia välttämättä aina kauhuna. Sillä on merkitystä, kenelle sattuu ja tapahtuu. Tunneside on olennainen osa jännitystä tai kauhua. Ehkä tarkoitan sitä, että on helpompi eläytyä kirjoihin/elokuviin, jos tuntee sen henkilöt, vai mitä.

Mutta asiaan. Karin Fossum kirjoittaa poliisidekkarisarjaa, jossa pääosassa häärii Konrad Sejer –niminen poliisi. On tosin ehkä hieman harhaanjohtavaa puhua ainoastaan Sejeristä, koska hänellä on joissakin sarjan romaaneissa aika pieni rooli. Sen sijaan kirjoissa keskitytään itse rikokseen ja sen tekijään tai tekijöihin sekä uhrien lähiomaisiin ja heidän tunteisiin.

Fossumin dekkarisarja on siis mielestäni hyvin erilainen kuin yleensä dekkarit ovat. Ja erilainen nimenomaan positiivisella tavalla. Useista Fossumin kirjoista löytyy jännitystä ja jonkin verran jopa syvällisempää pohdintaa. Tällaisen ystäville Fossum on varma valinta.

Sejer-sarja kannattaa lukea järjetyksessä, vaikka periaatteessa kukin kirja on kuitenkin niin oma kokonaisuutensa ja Sejerin henkilökohtaisen juonen eteneminen aika hidasta, että se sallisi toisenlaisenkin etenemisen. Kun olet lukenut yhden kirjan, tiedät melko varmasti haluatko lukea toista: tietty tyyli ja tunnelma säilyvät kirjasta toiseen.

 

Konrad-Sejer –sarja:

Evan Katse (1997)


Älä katso taaksesi! (1998)


Ken sutta pelkää… (1999) (Erityinen suosikkini)


Piru valoa kantaa (2000)


Rakas Poona (2001)


Mustat sekunnit (2002)


Lisäksi Fossumilta on ilmestynyt yksittäiset teokset Hullujenhuone ja Jonas Eckel. Näistä kertominen veisi sen verran aikaa, että suosittelen tutustumaan kirjoihin linkkien kautta. Tämä mainostus nyt lähinnä oli oodi Karin Fossumille ja hänen upeille kirjoilleen – koko tuotannolleen.