Lisa See:

Lumikukka ja salainen viuhka

 

175876.jpg

 

 

 

Kirja on minulla vasta kesken, joten mitään kattavaa mainostusta tai kritiikkiä en vielä ole kykeneväinen tänne itse kirjan sisällöstä suoltamaan. Kuitenkin noin kuudenkymmenen luetun sivun perusteella rohkenen ilmoittaa, että kirja on helmi. Ilmoitan toki, jos mielipiteeni muuttuu kirjaa enemmän luettuani.

 

 

Tähän väliin kirjan takakansi:

 

Lumikukka ja Salainen viuhka on sydämeenkäypä kertomus kahdesta erilaisesta, kohtalon sattumalta yhdistämästä tytöstä 1800-luvun Kiinassa. Lilja syntyy vaatimattomaan maanviljelijän perheeseen, mutta hänen onnekseen koituvat poikkeuksellisen kauniisti sidotut jalat. Ne takaavat hänelle sosiaalisen nousun ja hyvän avioliiton. Samalla Lilja saa elinikäiseksi ystäväkseen varakkaan perheen tyttären Lumikukan.

 

Sisätiloihin suljetut, lähes liikuntakyvyttömät tytöt pitävät yhteyttä toisiinsa salaisen viuhkan avulla. Vuosien varrella he tallentavat siihen vain naisten omalla nu shu -kirjoituksella elämänsä käänteet: järjestetyt avioliitot, äitiyden onnen, sodan kurimukset ja traagiset menetykset. Mutta niin arvokas kuin ystävyyssuhde Liljalle ja Lumikukalle onkin, sekin on altis ristiriidoille. Muutama harkitsematon sana ja teko saavat vahvan siteen murtumaan.

 

Liljan ja Lumikukan tarina on kurkkuakuristavan kaunis. Se kertoo naisten kivun, menetysten ja alistumisen täyteisestä elämästä suljettujen seinien sisällä. Se luotaa myös lumovoimaisesti naisten välistä ystävyyttä, sydämen syvää rakkautta, jota Lilja ei osaa arvostaa tarpeeksi ennen kuin on liian myöhäistä. Lumikukka ja salainen viuhka on romaani, joka jää mieleen kaikumaan pitkäksi aikaa.

 

 

Kirjan kirjoitustyyli on samalla aikaa utuinen ja runollinen olematta kuitenkaan tekotaiteellinen tai vaikeasti tulkittava kuten runous toisinaan voi olla. Tämä on myös siitä ihmeellinen kirja, että se alkaa heti. Yhtään turhaa lausetta, yhtään turhaa sanaa en ole vielä löytänyt. Kaikki on harmoniassa.

 

Kirja on kaunis myös sisältä. Kauneuteen riittää niinkin yksinkertainen seikka kuin kirjan jaksotus elämän eri vaiheiden mukaan. Kirjaan voi tutustua ensin selailemalla sen jaksot läpi, sitten vaikka otsikot. On miellyttävä poikkeus, että romaaniin voi tutustua muutoinkin kuin takakannen lukemalla ennen varsinaisen lukemisen aloittamista.

 

Lopullinen tuomio tulee, kun olen lukenut kirjan kokonaan.


Väliaikakommentti:

Olen edennyt kirjan puoliväliin ja sama eteerinen linja säilyy. Joku voisi nyt ymmärtää tämän siten, että kirjassa ainoastaan lirkutellaan ja jaaritellaan mitä kauneimmin sanankääntein. Näin asia ei ole, vaan kirjassa on jopa juoni ja se etenee ihan sopivalla tempolla.

Räväkkään actioniin ja toimeliaisuuteen tottunut lukija saattaisi tosin pitää tätä kirjaa kuivahkona kävelylenkkinä, mutta mielestäni se enemmänkin on matka, joka etenee sopivaa vauhtia antaen lukijalle tilaa hengittää ja ajatella.

Lisa See kuvaa muuten hyvin aidosti jalkojen typistämiseen liittyviä toimenpiteitä ja syitä. Kannattaa kerrata jalan rakenne, niin kuvausta on helpompi ymmärtää.


177906.jpg180169.jpg




Toinen väliaikakommentti:


Olen saapunut loppusuoralle (n. 100 sivua lukematta) ja pidän edelleen kirjasta ja sen käänteistä. Kirjan takakannessa mainittuja väärinkäsityksiä ei vielä olla kohdattu, joten ainakin sellainen käänne yhä on edessä. Kirjan on sanottu olevan "dokumentin tarkka kuvaus aikakaudestaan" ja yhdyn siihen. Se ei suinkaan vähennä kirjan kiinnostavuutta, vaan mielestäni tietynlainen yksityiskohtaisuus luo uskottavuutta ja auttaa maalaamaan lukiessa mieleen maisemat tapahtumista.


Loppukommentti:


Lumikukka ja salainen viuhka on romaani, joka jää mieleen kaikumaan pitkäksi aikaa.

Olen ehdottomasti samaa mieltä!