John Irving: Kaikki isäni hotellit

 


1880876.jpg


Olen lukenut tätä kirjaa jo aika kauan ja se on minulla yhä kesken. Olen edennyt puoleen väliin, mutta minulla on ongelmia tämän kirjan kanssa. Kerron niistä kohta enemmän, haluan ensin sanoa pari muuta sanaa tästä kirjasta.

 

En voi välttää vertaamasta tätä mielessäni Garpin maailmaan. Vaikka kirjojen aiheet ovat erilaiset, on niissä kuitenkin todella paljon yhtymäkohtia – jos ei nyt juonen – henkilöhahmojen ja kirjoitustyylin puitteissa.

 

Molemmissa kirjoissa on etenkin dialoigeissa paljon samaa. ”Voi pojat” on yleinen sitaatti molemmissa kirjoissa. Lisäksi henkilöiden ja tapahtumien hullunkurisuus on kuin samasta puusta veistetty. Se ei välttämättä ole huono asia, mutta sitoo kyllä aika tehokkaasti nämä kirjat yhteen: kuin sisarukset voisi sanoa.

 

Pidin Garpin maailmasta ja pidän Isän hotelleistakin, mutta mutta… Se kuuluisa mutta. En osaa edes itse yksilöidä, mikä se mutta on. Isän hotellit on mielenkiintoinen, hauska ja hulvattomilla sattumuksilla, tarinoilla ja hahmoilla höystetty kirja. Silti se jotenkin kyllästyttää minua.

 

En tiedä onko kyllästyminen oikea sana kuvaamaan tunnelmiani, mutten keksi nyt parempaakaan. Ehkä haluttomuuteni tarttua kirjaan johtuu vain siitä, että tekisi mieli juuri nyt lukea jotain muuta. On niin paljon kirjoja odottamassa vuoroaan.

 

Keskeyttämiskynnykseni on suuri, joten en haluaisi tosiaankaan jättää tätä kirjaa kesken, mutta jotenkin se vain vie lukuintoni. Siis vie, vaikka kirja periaatteessa on minusta hyvä ja mielenkiintoinen! Todella kummaa, ettenkö sanoisi, ja olen hyvin hämilläni tämän takia.

 

Onko muille käynyt koskaan näin?