Lupasin Susulle arvioida hänen novellikokoelmansa, Toinen painos, novelli novellilta kunhan sen saan luettua. Minulla on tällä hetkellä eräs toinen kirja kesken, mutta luinpa siinä välissä kuitenkin ensimmäisen novellin.

Suojelusenkeli nimeltä Lipponen

Jostain syystä jokin kirjan asetelmassa toi mieleeni erään Arto Paasilinnan teoksen. En muista kirjan nimeä, mutta se ei nyt olekaan oleellista. Suojelusenkeli nimeltä Lipposessa on kuivaa huumoria, joka sopii novellin teemaan ja tunnelmaan. Se ei ole mikään riemukas novelli, vaan tavallaan eräänlainen selviytymistarina.

Outi on vaipunut masennukseen läheisen kuoleman takia. Elämä tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Apuun saapuu suojelusenkelin, jonka tehtävä on saada Outi kiinnostumaan taas elämänsyrjästä. Tämän enempää en kerro, koska en halua olla juonipaljastaja.

Novelli on hyvin kirjoitettu ja kieli viimeisteltyä. Teksti soljuu helposti eteenpäin tummassa tunnelmassa. Tarina kuitenkin yllätti minut ehkäpä sen takia, että se on julkaistu taannoin Reginassa. Olen itse lukenut nuorena Reginaa ja minulla on hyvin toisenlainen muistikuva sen novelleista. Mutta sanoisin, että yllätys oli positiivinen.

JUONIPALJASTUS Itse jotenkin odotin koko ajan, että Outi uneksii ja herää lopulta esimerkiksi sairaalasta itsemurhayrityksen jäljiltä ja päättää jäädä henkiin. Näin ei kuitenkaan käy, vaan kaikelle on yliluonnollinen selvityksensä.

Tietenkin voidaan ajatella, että Outi rakentaa itselleen suojelusenkelin jaksaakseen elää – saadakseen voimia tehdä päätöksen elämästä ja päästä takaisin jaloilleen. Miten lie kirjoittaja asian ajatellut? Tulkinta lienee kuitenkin vapaa lukijasta riippuen. JUONIPALJASTUS PÄÄTTYY