Ben ryhtyy Gordonin pyynnöstä selvittämään pojan kuolemaa. Pian kuitenkin Gordon pidätetään ja myöhemmin Ben saa kuulla miehen tehneen itsemurhan vankilassa. Ben ei saata uskoa ystävänsä tehneen itsemurhaa ja hän alkaa – tai oikeastaan jatkaa - tutkia tapausta.
Brink onnistuu astumaan henkilöidensä sisään ja puhaltamaan heidät eloon. Koska kirja on kirjoitettu lähinnä Benin näkökulmasta, jää eräs kirjan keskeinen henkilö, musta Stanley, lukijalle aika arvoituksellisesti.
Se lienee tarkoituskin, sillä onhan Stanley ja hänen maailmankatsomuksensa arvoituksellinen myös Benille. Brink kuva todella aidosti näiden kahden eri ”maailman” kohtaamista – ja kohtaamattomuutta.
Lainaan tähän pätkän kirjan esipuheesta, jonka on kirjoittanut *Hannu Pesonen:
Kaksikymmentä vuotta ilmestymisensä (1979) jälkeen Valkoinen, kuiva kausi onkin erittäin ajankohtainen kirja. Se on romaanin muotoon puettu armottoman tarkka kuvaus siitä, miten Etelä-Afrikan valkoinen hallinto, oikeuslaitos, poliisivoimat ja muut viranomaiset pelasivat yhteen pestäkseen kaikista tekemistään murhista, kidutuksista ja laittomista vangitsemisista valkoista ja puhdasta pyykkiä.
Hannu Pesonen kuvaa tässä kappaleessa erittäin hyvin sitä, mistä
kirjassa on kysymys. Suosittelen todella lukemaan tämän kirjan.
Muut arvostelemani André Brinkin kirjat:
*Hannu Pesonen on Afrikan tapahtumia seuraava toimittaja, joka myös työskenteli kirjeenvaihtajana eteläisessä Afrikassa vuosina 1987-1990 kirjoittaen useisiin suomalaisiin, pohjoismaisiin ja keskieurooppalaisiin lehtiin.
Kommentit