Kirja kertoo mustien elämästä Gerorgiassa maailmansotien välillä. Rotuviha vallitsee aluetta ja mustien asema on alisteinen.

Kirja on kirjoitettu ikään kuin päiväkirjamuotoon, jota kirjoittaa Celie – musta nainen. Tarina alkaa Celien nuoruudesta ja sen rankoista kokemuksista. Celie naitetaan parikymppisenä miehelle, joka on jäänyt leskeksi. Miehen ja naisen suhdetta leimaa väkivalta – mutta sitä pidetään normaalina.

Minulta oli jäädä kirja kesken sen hankalan kielen takia. Kirjaa ei todellakaan ole kirjoitettu lukijaystävälliseksi, mutta luulen, että se lienee tarkoituskin. En siis ryhdy syyttämään kääntäjää.

Ensimmäiset viisikymmentä sivua olivat totuttelua kielenkäyttöön ja epämääräisiin lauserakenteisiin sekä pilkutukseen (tai oikeastaan sen puuttumiseen), sen jälkeen teksti alkoi soljua kuin huomaamatta.

Kirjassa lienee raiskattu kaikki kieliopilliset seikat. Juuri sen takia se piirtääkin niin uskottavan kuvan vähemmän sivistyneen ihmisluokan elämästä. Koulun käyminen – etenkään mustien tyttöjen - ei ollut mikään itsestäänselvyys tuohon aikaan.

Kirja etenee aika nopealla tempolla ja se pitää otteessaan loppuun asti. Jopa siinä määrin, että se tuli ahmaistua parissa päivässä. Suosittelen.

Kirjasta on tehty elokuvakin. En ole sitä nähnyt. Onko joku muu? Mielipiteitä.